Väsyttää ja uuvuttaa liikaakin

Kontrolli. Niin. Mitä se on? Minä en osaa kontrolloida itseäni, enkä siedä sitä että minua kontrolloidaan. En voi sietää sitä, kun minua määrätään. Minulla ei ole kontrollia syömiseni suhteen ja se oksettaa. Syön paljon, aivan liikaa! Pizzaa ja muita pikaruokia, limppareita, jäätelöä, suklaata ja muita karkkeja... Oksettaa. Oksettaa oksettaa OKSETTAA. Miksi minä en osaa pysäyttää kättäni? Miksi minä en osaa sylkäistä sitä ainetta suustani? Miksi?

Olen kauhukseni huomannut piirteitä, jotka saavat ihoni kananlihalle.

Minua oksettaa, jos syön yhden leivän. "Noniin, nyt sä läskistyt tästäkin. Etkö sä paska osaa mitään muuta ku syyvä ittes palloksi?!"

Ahdistus on voimakas. Ehkä voimakkaampi kuin aiemmin... Ehkä voimakkaimmillaan pian. Minua pelottaa. Osastohoitoon en tahdo. Ei enää ikinä! Siellä voin vain huonommin!

Ahdistus kuiskailee ja syyttää, osoittaa ja nauraa. Ahdistus ei jätä rauhaan. Jättäisiköhän ahdistus sitten rauhaan, kun en syö? Entä kun olen laihtunut tarpeeksi? Entäs sitten kun olen kaunis? "Sä et ole ikinä kaunis! Sut pitäs vaan ampua. Eipähän ois muille ihmisille rumaa nähtävää. Läskipaska."

..Niinpä.. Väsyttää niin.

                                  

Masennuslääkkeet jää ottamatta, paniikkikohtaukset lisääntyneet ja itsensä satuttaminen on alkanut. Puren ja raavin. Viiltää en uskalla, vaikka niin mieli halajaisi... EI ENÄÄ OSASTOLLE.

Poikaystävä nukkuu vieressä... minä läppäri sylissä kuuntelen musiikkia... ...m... Väsyttää.

Blogin suunnitelma kusi. Piti olla viestejä, jotka rohkaisevat. Tämä ei rohkaise...