Niinkö tosiaan? Satuttaa tuo silti, kiitos vain. Hassua, kuinka ihminen muuttuu rankan koulukiusaamisen jälkeen. Iloisesta pikkutytöstä tulee olkansa yli pälyilevä, sekava pieni lapsi. Hah. Hassua, vai mitä?
Sanojat ovat aina kauniita, minä en. He ovat sopivan laihoja, minä en. Se erottaa meidät.
Rumat ja kauniit.
Karseita sanoja, mutta jokainen niin totta. Ihmisiä sorretaan ulkonäön takia, vain koska ei osata suhtautua pieneen erilaisuuteen. Surkeaa ihmiset, erittäin surkeaa. Hävetkää! Ihmisten pitäisi olla itsevarmoja ja tuntea itsensä kauniiksi! Mutta eeeeeii kun pienet paskiaiset tulee ja nauraa. Hävetkää!
Minä tahdon olla kaunis. Minä tahdon olla SOPIVAN laiha. Minä tahdon olla hyväksytty muiden seurassa. Minä tahdon olla minä! Antakaa minun siis olla sellainen kuin olen!
Perkele.
Sanojat ovat aina kauniita, minä en. He ovat sopivan laihoja, minä en. Se erottaa meidät.
Rumat ja kauniit.
Karseita sanoja, mutta jokainen niin totta. Ihmisiä sorretaan ulkonäön takia, vain koska ei osata suhtautua pieneen erilaisuuteen. Surkeaa ihmiset, erittäin surkeaa. Hävetkää! Ihmisten pitäisi olla itsevarmoja ja tuntea itsensä kauniiksi! Mutta eeeeeii kun pienet paskiaiset tulee ja nauraa. Hävetkää!
Minä tahdon olla kaunis. Minä tahdon olla SOPIVAN laiha. Minä tahdon olla hyväksytty muiden seurassa. Minä tahdon olla minä! Antakaa minun siis olla sellainen kuin olen!
Perkele.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti