Yritys nro 2

Vuosi vaihtui... Ja blogi unohtui. Anteeksi. Annatteko minulle anteeksi?

Muutin omillani. Vihdoin. 1.5.2011. Hieno päivä.

Olen lihonut... ... Olen painoltani melkein 60kg ja pituutta on yhä vain 146cm. Olen lihava, ruma, oksettava, hirveä.

Olen viiltänyt. Kädet ja jalat näyttää varsin kauniilta... .. Arvet ovat kauniita. Vasen käsi rusoittaa arvista, jotka poikaystävä aina puhdistaa... Miksi hän huolehtii minusta? Olen arvoton. Ei minusta kuulu huolehtia. Minut kuuluu heittää nurkkaan, kuten risanukeille aina tehdään.

Vaakani meni rikki kesällä... En ole voinut punnita itseäni. Olin oikeastaan iloinen! Sitten.. ... sitten lääkärini käski käydä verikokeissa ja sydänfilmissä... Ja sydänfilmi = punnitus. 56kg sanoi puntari. Itkin samaisena iltana. Ja itken samaa asiaa yhä edelleen...

Vanhemmiltakin on tullut myönteinen sanonta siihen, että olen lihava.

"Hehheh. Hekin näkevät sen jo. Senkin punkero."

Kiitos...

Poikaystävällä on tänään tarkoitus lähteä takaisin etelään... Ballerina taitaa jäädä yksin nyt... Yksin ajatustensa kanssa. EI ei ei ei ei ei. EI EI. En tahdo jäädä yksin ajatusteni kanssa! Tiedän, että viillän.... Tiedän, että miten houkuttavalta lääkekaapin sisältö näyttääkään..

Mieli musta tyttö raasulla

♫ Evanescence - Tourniquet

Minua väsyttää. Väsyttää väsyttää väsyttää..... Minun pitäisi saada hankittua oma asunto, että saisin koiran. Väki ei tahdo koiraa tähän taloon. Itkettää. "Et sä osais huolehtii ees siitä koirasta. Tappasit sen kuitenki" Enpäs! "Voi kyllä siinä kuule niin käy, älä viiti napista vastaan huora!" O-okei... En väitä vastaan...

Olet oikeassa. Anteeksi. Olet tärkeä ääni, ohjaat kohti oikeaa. Anna anteeksi.

Oksettaa. olen syönyt tämän aamun aikana 8 sämpylän puolikasta, siihen päälle makkaraa... Läski. Ei ois pitäny syyä. Ei ois pitäny, nyt mä meen vaan takapakkia. Miks mä en osaa pysäyttää itteäni? Aattelin vaan, että joo saan mä nyt syödä kun on kova nälkä. Helvetin helvetti. Mun pitäis ostaa vaaka tänään joululahjaksi saamillani rahoilla. Osa minua pelkää ja osa minusta tahtoo painon selville. Tahtoisin repiä vain nahkaa... läskiä... pois ja helvetin äkkiä.

Tahdon vain itkeä, käpertyä... kutistua... näkymättömäksi. Pois haitolta.

Minun niin tekee mieli...

Saisinko.... Edes vähän?

"Totta kai, läskityttösein, viillä ja oikein kunnolla. Jätä arpia ihailtavaksi!"

I need a hero to save me NOW

♫ Skillet - Hero


Harkitsen antavani periksi. Ei tästä blogista tule tsempparia.... tiedän että minun on saatava purkaa ajatukseni jonnekin. Jonnekin! Tänne. Tänne minä puran, tänne minä uskallan itkeä... ehkä. Itkettää. Ahdistaa. Vituttaa.

Miksi en onnistunut edes tämän blogin kanssa?

M.

Antaa olla, jooko? "Ei! Senkin läskipaska, luovutat joka saatanan asiassa!" Niin... kiitos...

Ahdistaa, kun söin. Ahdistaa, kun en kyennyt pysäyttämään itseäni. TAASKAAN. Vittu perkele. En osaa edes sitä helppoa asiaa. KONTROLLIA NAINEN JA NYT NIIN SAATANAN NOPEASTI. En mä ossaa... Tätäkin kirjottaessa syön karkkia. Paikallisen karkkitehtaan makeisia, vihertäviä autoja... Huomaamattani käsi kulkee kupille, nappaa karkin ja tunkee sen suuhun. Oksettaa. Oksentaa en tahdo. Oksentamisen pelko on minulla, fobiakin ihan. Itkettää. Tahdon vain nukahtaa ja herätä kauniina. En jaksa. Eilen jäi ottamatta lääkkeet. Ilmanko olen sekaisin... EN tahdo ottaa lääkkeitä. En tahdo olla riippuvainen niistä.. Yh..

Mieli tekisi.... tehdä jotain, mikä ei ole viisasta. Ei ole viisasta ollenkaan.

Minä tahdon viiltää. "No miksi et sitten viillä?" En tahdo osastolle! "Osastolla laihduit viimeksikin, joten miksipä et nytkään?" En tahdo osastolle, en tahdo menettää vapauttani! "Mutta laihtuisit, senkin läsö." ... Ole hiljaa.. "Et vain kestä totuutta. Katso peiliin! KATSO SINNE SAATANAN PEILIIN!" ... ..En... "KATSO SINNE PEILIIN, PERKELE! Läski, ruma, sika! KUOLE!" ....

Saanko vain käpertyä peiton mutkaan itkemään? Paha olla. Niin paha olla.

Väsyttää ja uuvuttaa liikaakin

Kontrolli. Niin. Mitä se on? Minä en osaa kontrolloida itseäni, enkä siedä sitä että minua kontrolloidaan. En voi sietää sitä, kun minua määrätään. Minulla ei ole kontrollia syömiseni suhteen ja se oksettaa. Syön paljon, aivan liikaa! Pizzaa ja muita pikaruokia, limppareita, jäätelöä, suklaata ja muita karkkeja... Oksettaa. Oksettaa oksettaa OKSETTAA. Miksi minä en osaa pysäyttää kättäni? Miksi minä en osaa sylkäistä sitä ainetta suustani? Miksi?

Olen kauhukseni huomannut piirteitä, jotka saavat ihoni kananlihalle.

Minua oksettaa, jos syön yhden leivän. "Noniin, nyt sä läskistyt tästäkin. Etkö sä paska osaa mitään muuta ku syyvä ittes palloksi?!"

Ahdistus on voimakas. Ehkä voimakkaampi kuin aiemmin... Ehkä voimakkaimmillaan pian. Minua pelottaa. Osastohoitoon en tahdo. Ei enää ikinä! Siellä voin vain huonommin!

Ahdistus kuiskailee ja syyttää, osoittaa ja nauraa. Ahdistus ei jätä rauhaan. Jättäisiköhän ahdistus sitten rauhaan, kun en syö? Entä kun olen laihtunut tarpeeksi? Entäs sitten kun olen kaunis? "Sä et ole ikinä kaunis! Sut pitäs vaan ampua. Eipähän ois muille ihmisille rumaa nähtävää. Läskipaska."

..Niinpä.. Väsyttää niin.

                                  

Masennuslääkkeet jää ottamatta, paniikkikohtaukset lisääntyneet ja itsensä satuttaminen on alkanut. Puren ja raavin. Viiltää en uskalla, vaikka niin mieli halajaisi... EI ENÄÄ OSASTOLLE.

Poikaystävä nukkuu vieressä... minä läppäri sylissä kuuntelen musiikkia... ...m... Väsyttää.

Blogin suunnitelma kusi. Piti olla viestejä, jotka rohkaisevat. Tämä ei rohkaise...