Muutin omillani. Vihdoin. 1.5.2011. Hieno päivä.
Olen lihonut... ... Olen painoltani melkein 60kg ja pituutta on yhä vain 146cm. Olen lihava, ruma, oksettava, hirveä.
Olen viiltänyt. Kädet ja jalat näyttää varsin kauniilta... .. Arvet ovat kauniita. Vasen käsi rusoittaa arvista, jotka poikaystävä aina puhdistaa... Miksi hän huolehtii minusta? Olen arvoton. Ei minusta kuulu huolehtia. Minut kuuluu heittää nurkkaan, kuten risanukeille aina tehdään.
Vaakani meni rikki kesällä... En ole voinut punnita itseäni. Olin oikeastaan iloinen! Sitten.. ... sitten lääkärini käski käydä verikokeissa ja sydänfilmissä... Ja sydänfilmi = punnitus. 56kg sanoi puntari. Itkin samaisena iltana. Ja itken samaa asiaa yhä edelleen...
Vanhemmiltakin on tullut myönteinen sanonta siihen, että olen lihava.
"Hehheh. Hekin näkevät sen jo. Senkin punkero."
Kiitos...
Poikaystävällä on tänään tarkoitus lähteä takaisin etelään... Ballerina taitaa jäädä yksin nyt... Yksin ajatustensa kanssa. EI ei ei ei ei ei. EI EI. En tahdo jäädä yksin ajatusteni kanssa! Tiedän, että viillän.... Tiedän, että miten houkuttavalta lääkekaapin sisältö näyttääkään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti